Manga Aamulehdessä

Lähde: Aamulehti 13.12.2003
HUOM! Tätä tekstiä, tai osia tekstistä ei saa julkaista edelleen missään olosuhteissa.
© Kustannus Oy Aamulehti
Julkaistu Anime- ja Mangayhteisö Hidoi RY:n kotisivuilla kirjoittajan luvalla

Paheksuttu manga myy miljoonia
Lassi Kurkijärvi

TOKIO

Japanin suurimman sarjakuvalehden päätoimittaja Torishima Kazuhiko on loukkaantunut. Hän ei ymmärrä Dragon Ball -sarjan Suomessa herättämiä pedofiliasyytöksiä. Hänen mukaansa manga-sarjakuvat on tehty lapsille,

ja ne myös sopivat heille. Kohu tuskin vaikuttaa japanilaisten sarjiksien suosioon. Viime vuosina mangat ovat levinneet ympäri maailmaa, ja myös niiden invaasio Suomeen jatkuu.

Dragon Ballin päätoimittaja ei epäröi antaa lastensa lukea lehteään
Lassi Kurkijärvi

TOKIO

Suomen Dragon Ball-kohu oli pysäyttää toimittajan Japanin suurimman sarjakuvan kustantajan ovensuuhun

- Markkinointiosasto ei haluakaan, että huomenna haastattelette Torishima Kazuhikoa, ystävällinen naisääni sanoo puhelimessa.

On myöhäinen ilta. Tokiolaisessa hotellihuoneessa on hetken hiljaista.

- Teidän Dragon Ball -kohunne, tiedättehän, siitä oli paljon puhetta täälläkin, ääni kertoo.

Tämän vuoden toukokuussa suomalainen Kolibri-kustantamo veti Torishiman päätoimittamat sarjakuvakirjat pois markkinoilta pedofiliasyytösten takia.

Yöllä kirjoittamani pitkä sähköpostiviesti saa kuitenkin jotain liikahtamaan. Seuraavana päivänä Shueisha-kustantamon ovi aukeaa suomalaistoimittajalle. Aamupäivästä istun Torishima Kazuhikon edessä. Hän vaikuttaa ystävälliseltä japanilaismieheltä. Torishima kääntyy tulkin puoleen ja esittelee itsensä.

- Olen Japanin suosituimman sarjakuvalehden päätoimittaja. Shonen Jumpia on tehty 35 vuotta ja sen levikki on yli 3,1 miljoonaa viikossa. Lapset rakastavat sitä. Tämä on suosiomme salaisuus, Torishima kertoo.

Kerran viikossa ilmestyvä Shonen Jump on vajaan puhelinluettelon paksuinen sarjakuvalehti, jonka monet kertomukset jatkuvat numerosta toiseen.

- Ja miksi lapset pitävät siitä? Koska lehdessä on hahmoja, joihin he voivat samaistua. Sankareiden kautta voi elää seikkailuja, saada tukea, unohtaa arkihuolet ja pitää hauskaa.

Tämä on alkusoitto Torishiman puolustuspuheelle. Hän haluaa laittaa asiat järjestykseen.

*- Japanissakin luettiin salaa -*

Selitys alkaa japanilaisen sarjakuvan eli mangan modernista historiasta, 1950-luvulta.

- Vanhemmat luulivat, että mangan lukeminen olisi lapsille haitallista, ja niinpä he vastustivat sitä. Tietysti lapset lukivat sitä salaa, Torishima kertoo.

Viidessäkymmenessä vuodessa asiat ovat muuttuneet.

- Nyt ne lapset, joita kiellettiin lukemasta sarjakuvia, ovat varttuneet vanhemmiksi. Heidän lapsensa saavat lukea, päätoimittaja jatkaa.

Miksi näin on?

- Lapset kohtaavat asiat aina eri tavalla kuin aikuiset, puhtaalta pöydältä. Aikuisten rasitteena ovat aiemmat kokemukset, jotka määrittävät, mikä heidän näkökulmansa asiaan on, Torishima sanoo.

- Suomen skandaalin tapaiset ylireagoinnit nähtiin aikanaan niin Japanissa kuin Yhdysvalloissakin. Niille ei voi mitään, mutta asiat muuttuvat ajan myötä, hän jatkaa.

Jos aikuiset haluaisivat ymmärtää mangaa, Torishiman mielestä ainoa tapa on lukea tarinat kokonaan. Nyt he keskittyvät yksittäisiin kuviin.

*- Törkeää lasten aliarvioimista -*

Mutta miksi me puhumme lapsista? Suomessa mangan harrastajat ovat painottaneet, ettei Dragon Ball ole lapsille suunnattu sarjakuva.

- Onhan se! Shonen tarkoittaa poikaa, tämä on suunnattu kaksitoistavuotiaille, sanoo Torishima.

Japanissa kohderyhmistä ollaan erittäin tarkkoja. Jokaisen mangan mukana on palautekortti. Joka viikko niitä palautetaan kymmeniätuhansia. Jos tarina ei miellytä kohderyhmää, se lopetetaan. Yleisin koeaika on kymmenen viikkoa.

- Mutta jos joku väittää, etteivät lapset voisi ymmärtää Dragon Ballin huumoria ja tapahtumia, hän aliarvioi lapsia törkeästi, Torishima sanoo.

- Lukiessa huomaa, että Goku lähtee matkaan puhtaana ja varttuu tarinan edetessä. Aikuiset eivät kykene ymmärtämään, että hahmo muuttuu ja kehittyy.

Tämä teema on myös tärkein ero länsimaisen ja japanilaisen sarjakuvakulttuurin välillä.

- Kun meidän hahmojamme vertaa supersankareihin, ero syntyy virheistä. Lännen sankareilla niitä ei ole, ja tällaisen staattisen hahmon avulla voi kertoa vain harvoja tarinoita.

Mangojen sankareissa on aina puutteita, ja he tarvitsevat avuksi ystäviään. Usein sankarit ovat samanlaisia kuin lukijansa - siksi esimerkiksi Goku muistuttaa nuorta poikaa.

- Näin mukaan saadaan paljon vaihtoehtoja erilaisia kertomuksia varten. Tärkeää on myös, että sankari kehittyy, mutta säilyy inhimillisenä.

Äkkiä Torishima saa idean.

- Harry Potter - hän varttuu, kun tarinaa lukee eteenpäin! Sehän on melkein kuin mangaa, päätoimittaja sanoo.

Palataan vielä lapsiin. Saanko kysyä, onko Torishimalla itsellään lapsia?

- Kyllä on.

Lukevatko he Dragon Ballia?

- Kyllä, minun lapseni lukevat Dragon Ballia, päätoimittaja sanoo.

Päätoimittajana Torishima Kazuhikon tehtävänä on kaitsea sarjakuvien luojia eli taiteilijoita, jotka johtavat piirto- ja käsikirjoitusjoukkoa. Heitä ei koskaan haastatella. Torishiman mukaan luojilla on liian kiire ja he ovat ujoja.

*- Sarjakuvien luojat ovat liian ujoja -*

- Huolenpito sen sijaan on helppoa. Dragon Ballin Akira Toriyaman tapauksessa lainasin hänelle rahaa junamatkoja varten. Nyt hän on miljonääri.

- Jos puhutaan vakavasti, jokaista viikoittain julkaistavaa mangaa on ensin kehitetty kolme vuotta. Sen ajan päätoimittaja on luojalle manageri, avustaja, psykologi, lääkäri ja pankkiiri, Torishima vitsailee.

Pahimpina aikoina Akira Toriyama ei edes soittanut tyttöystävälleen vaan suoraan Torishimalle. Päätoimittaja osasi paremmin arvioida äänestä, kuinka vakava tilanne oli.

Torishima Kazuhiko myöntää, että sekä hän että Toriyama oppivat paljon luodessaan Dragon Ballia.

- Tärkeintä oli ymmärtää, että päähahmon pitää olla samaa ikäryhmää kuin kohdeyleisö, eli tässä tapauksessa esiteini, Torishima sanoo.

- Sitten hyvän hahmon vertauskuva on huvipuistolaite. Tiedättehän, sellainen johon mennään kyytiin, vaikkapa vuoristorata? Laite pitää tietysti suunnitella hyvin - sen kyydissä on oltava mukavaa, Torishima kertoo.

- Mutta se ei myöskään saa olla liian mukava. Kävijää pitää ravistella.

Päähahmolla on silti aina oltava yksi ominaisuus: myötätunto. Muuten hän ei tapaa ihmisiä. Hyvä sarjakuva syntyy ihmissuhteista.

Lisäksi Torishima muistuttaa, että tärkeintä fiktion luomisessa on valehdella, mutta samalla kylvää valheeseen totuuden siemen.

- Lukija ei koskaan saa tajuta, että kyseessä on valhe. Riittää, että saa hänet kokemaan ja näkemään todellisuuden niin kuin se fantasiamaailmassa on, Torishima virnistää.

- Lapset ovat erittäin hyviä eläytymään tarinoihin, ja haluan, että he saavat mahdollisuuden kokea niitä. Aikuiset puolestaan yrittävät rajoittaa lapsilta pääsyä niihin maailmoihin, joista he nauttivat, hän sanoo.

- Siksi minä aionkin valloittaa maailman!

Sen Torishima ja Toriyama ovat itse asiassa jo tehneet.

Dragon Ball oli sekä vuonna 2001 että vuonna 2002 internetin suosituin hakusana. Maailmanlaajuisesti sarjakuvasta on kasvanut Pokémoniin verrattavissa oleva megailmiö.

Mangalle tyypilliseen tapaan sen ympärille on samalla syntynyt loputon oheistuotteiden virta tv-sarjoista videopeleihin ja leluihin.

Ehkä aika on jossain vaiheessa kypsä myös toiselle yritykselle valloittaa Suomi.

*- Kustantamossa tiedetään, että mangalla syntyy megailmiö -*

Kodansha-kustantamon neuvotteluhuoneesta avautuu näkymä Tokion kattojen yli. Shuto-moottoritieverkosto kietoutuu käärmeen lailla talojen ympärille.

Siinä on jotain samaa kuin mangassa - sarjakuva kietoutuu Japanissa kaikkeen ja kaikki sarjakuvaan.

- Ei ole olemassa mediaa irti mangasta - sen vaikutuspiirissä ovat televisio-ohjelmat, piirrossarjat ja -elokuvat eli animet, videopelit ja lelumyynti, selittää Hideki Morooka Kodanshan kansainväliseltä osastolta.

- Mangan rooli ei enää ole olla pelkkä sarjakuva, vaan se luo kaikki nämä ilmiöt.

Kun kysyn esimerkkiä, Morooka sanoo heti: Dragon Ball, vaikka se onkin kilpailijan tuote.

- Se oli suosikkini, kun olin lapsi.

Morookan tehtävänä on tuoda mangaa Eurooppaan. Siinä auttavat oheisilmiöt. Päinvastoin kuin Japanissa, lännessä nähdään yleensä ensimmäisenä televisiosarja tai videopeli, vasta sitten uskalletaan julkaista sarjakuva.

- Ketju alkaa Euroopassa Italiasta. Sieltä vaikutus kulkee Ranskaan, sitten Saksaan ja lopulta Skandinaviaan, Morooka kertoo.

Tähän asti Suomi on vielä ollut liian pieni kohde. Kiinnostus on kuitenkin lisääntynyt, kun eurooppalaiset yleisöt ovat kasvaneet ja manga ei enää ole pelkkä alakulttuurituote.

- Olemme huomanneet kehitystä. Alkuun tieteiskuvitelmat olivat suosituimpia. Viime aikoina erilaiset hahmojen ympärille rakennetut tarinat ovat alkaneet kiinnostaa ja erityisen yllättävää on ollut Love Hinan menestys.

- Se on ihmissuhdetarina, joka on suosittu Japanissa. Lännessä sitä lukevat tytötkin, vaikka Japanissa se on tehty poikia varten, Morooka sanoo.

Täällä myydään erikseen tyttöjen sarjakuvaa, sozo mangaa.

Perspektiiviä mangan laajuudesta saa Morookan tilastoista.

- Vuonna 2001 julkaistiin 277 sarjakuvalehteä, joista 61 oli pojille ja tytöille ja 216 aikuisille.

Aikuisilleko?

- Japanilaiselle on luonnollista lukea mangaa läpi elämänsä. Sitä tehdään kaikille ikäryhmille. On vaikea ymmärtää Euroopan maiden tilannetta, ettei aikuisille, siis yli 30-vuotiaille suunnattua sarjakuvaa voi myydä.

Niinpä Morookan tavoite on sama kuin Dragon Ballin päätoimittajalla: saada lapset ympäri maailmaa lukemaan japanilaista sarjakuvaa ja kasvattaa hiljalleen sukupolvia, jotka lukevat mangaa kehdosta hautaan.

Lääkärimangaa. Hideki Morooka lukee Black Jack -mangaa, jossa seurataan lääketieteen palkkasoturin, mystisen kirugin työtä.

*- Piraatit neuvovat, mitä kannattaa julkaista -*

- Kun harkitsemme, mitä sarjakuvia veisimme mihinkin maahan, tarkistamme ensin piraattitilanteen, sanoo Masaaki Shindoh, lisenssiosaston johtaja kolmannesta tokiolaisesta suuresta mangakustantamosta, Shogakukanista.

Hän puhuu täysin vakavalla naamalla.

Sen sijaan että laittomia kopioita metsästettäisiin, ne ovat ilmaista markkinatutkimusta.

- Esimerkiksi Doraemon on valtava hitti Kaakkois-Aasiassa, mutta ei Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tajusimme asian, kun huomasimme, kuinka paljon siitä levitetään piraattiversioita Kiinassa, Shindoh kertoo.

Ulkomaiset julkaisukuviotkin ovat japanilaisille hankalia.

Tavallisesti manga julkaistaan Japanissa ensin jatkokertomuksena. Sitten tarinat kootaan yksiin kansiin kirjakauppaan.

- Kukaan ei säilytä viikoittaisia sarjakuvalehtiä, vaan ne kierrätetään, Shindoh sanoo.

Hyvä niin, sillä Japanissa kuluu enemmän paperia sarjakuvien julkaisemiseen kuin vessapaperiin.

- Euroopassa sarjakuvasta halutaan julkaista vain yksi versio, joko kioskeihin tai kirjakauppoihin. Jälkimmäinen laadukkaampi versio myy vain muutamia tuhansia, mutta halvemman painoksen ulkoasu ei tyydytä.

Laatu on tärkeää. Shogakukan vahtii kaikkea käännöksistä alkaen.

Myyntiluvut kalpenevat Euroopassa kotimarkkinoiden rinnalla. Japanissa suosittuja sarjakuvakirjoja myydään miljoonia. Esimerkiksi One Piecen ja Detective Conanin menekki on noin neljä miljoonaa.

- Alkuun jouduimme myös vaihtamaan lukusuunnan, sillä lännessä ei osata lukea oikealta vasemmalle. Nyt Euroopassa on opittu siihen, Shindoh selittää.

Tällä hetkellä suurimmat odotukset ovat juuri Kiinan ja Euroopan suunnalla.

- Kahdenkymmenen vuoden kuluttua mangaa luetaan ja tuotetaan kaikkialla. Se ymmärretään tärkeäksi osaksi kulttuuria.
Caption: Kaikkein suurin. Shonen Jump on Japanin myydyin sarjakuvalehti. Keltaisissa kansissa se on lähtenyt valloittamaan myös Yhdysvaltoja. Päätoimittaja Torishima Kazuhiko piiloutuu kirjojen taakse, kun epäinhimillisen vahva Dragon Ball -sankari Goku loikkaa.

Huonoa moraalia, siis mangaa
Ilmiö
Lassi Kurkijärvi

Japanilaisen sarjakuvan nimen, mangan, historian voi jäljittää vuoteen 1814, kun puupiirtäjä Hokusai päätti kutsua leikkimielisiä töitään sillä nimellä. Hän yhdisti kaksi kiinalaista kirjoitusmerkkiä, "man" ja "ga", jotka tarkoittavat "huonoa moraalia" ja "kuvaa".

Tästä perspektiivistä Suomessa alkuvuonna syntynyt Dragon Ball -kohu on huvittava. Sitä saimme, mitä tilasimme: sarjakuvaa, joka ei aina kumarra moraalisäännöille.

Kun vielä tietää, että lapset kinuavat lehtihyllystä yhtälailla kotimaista Myrkkyä, on japanilaisten syyttely turhaa. Asia on yksinkertainen.

Lapsia ovat aina kiinnostaneet aikuisten maailman asiat. Ehkä niistä pitäisi vaikenemisen sijaan puhua nuorille jollain kielellä, jota he suostuvat kuuntelemaan. Tämä tuntuu olevan ainakin Dragon Ballin päätoimittajan Torishima Kazuhikon viesti.

*- -- -*

Tietysti manga-kohussa oma lukunsa on aikuisviihde, siis porno- eli hentai-sarjakuva, joka on täynnä lonkeroita, köysiä, kahleita, koulutyttöjä, pukumiehiä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Sen olemassaoloa on turha kieltää, eikä sitä yritetä Japanissakaan. Tokiolaisessa metrojunassa vieressäni istuva pukumies luki huoleti tarinaa hirviön orjana olevasta piiasta.

Hentain ymmärtää vasta kokonaiskuvan kautta. Kolmannes kaikista Japanissa julkaistavista painotuotteista on sarjakuvia.

Niinpä lasten seikkailukirjojen, teini-ikäisten ihmissuhdetarinoiden ja robottisankareiden lisäksi tarjolla on vanhemmille lukijoille oikeussalidraamoja, opettavaista mangaa lakimiehille ja paljon muuta. Jopa kertomus kalamarkkinoista, jossa surraan japanilaisen ruokakulttuurin alennustilaa.

Kun aihekirjo on yhtä laaja tai laajempi kuin meillä vaikkapa televisioviihteessä, ei ole ihme, että sarjakuva on valjastettu myös pornoteollisuuden käyttöön. Parempi myös riistää piirroshahmoja kuin oikeita näyttelijöitä.

*- -- -*

Tokiossa mangaan törmää kaikkialla. Lähikauppojen lehtihyllyt ovat täynnä sarjakuvia, asemalaitureilta ostetaan luettavaa junamatkoille ja missä tahansa ruokapaikassa tai toimistossa odottaja voi tarttua jatkotarinoiden tuoreimpiin osiin.

Kaupunkikuvaan kuuluvat myös kirjakaupat, jotka erikoistuvat mangaan ja uudet, Book-Off-ketjun innoittamat kierrätysmyymälät, joista edellisen viikon sarjakuvalehden saa edulliseen hintaan. Halpapaikoista on muodostunut päänsärky kustantamoille, jotka eivät saa myynnistä osuuttaan.

Muutenkaan kaikki ei ole mangan kehdossa kohdallaan. Kilpailu pelien, matkapuhelimien ja muiden medioiden kanssa on sysännyt sarjakuvateollisuuden alamäkeen vuoden 1995 huippukohdasta. Shonen Jumpin levikki, 3,1 miljoonaa, näyttää pieneltä, kun sitä vertaa kulta-aikojen 6 miljoonaan.

Ei siis ihme, että huonon moraalin kuvia halutaan nyt kaupata muualle maailmaan. Jump aloitti jo Yhdysvalloissa - tavoite on ohittaa Newsweek ja Vanity Fair parissa vuodessa.